Varhaisin muistoni lapsuudestani on uima allas kerrostalossa, jossa vanhempani asuivat siihen aikaan. Olin silloin kaksi -vuotias. Jotkut sanovat että en voi muistaa moista, mutta mieleni syövereihin on piirtynyt kuva tuntemattomasta uima-altaasta ja äitini hahmo vedessä. En tosin muista miltä äitini näytti, mutta uima-allas on kirkkaana mielessäni. En ole koskaan vieraillut jälkeenpäin kyseisessä paikassa tarkastamassa, onko uima-allas samanlainen kuin se on mielessäni. Ehkä joskus tulevaisuudessa otan asiasta selvää.
Tuon tapahtuman jälkeen täytyy mennä eteenpäin muutamia vuosia, ennen kuin seuraava muisto lapsuudesta tulee mieleeni. En pysty sanomaan mikä on aikajärjestyksessä seuraava muisto, sillä ne ovat paljon hämärämpiä, kuin uima-allas.
Olen joskus miettinyt, että miksi kyseinen muisto on jäänyt mieleeni. Ehkä se on ollut jollain tavalla jännittävä tai dramaattinen kokemus. Uimaria minusta ei ole kuitenkaan tullut, enkä myöskään pelkää vettä vaikka jotain suurta tuossa uima-allas hetkessä on täytynyt olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti